PÜHALEPAN KIRKKO

Käänny nyt päätieltä vasemmalle tai aja kivien luota ylös asfalttitielle ja aja suoraan eteen päin. Ohitat kiviraunion (entinen Pühalepan krouvi), aja kunnes vasemmalla, puiden lomassa näkyy kirkko. Kirkonportin lähellä on pieni parkkipaikka.

Foto: Tiit Leito
Valokuva: Tiit Leito / www.fotokogu.com

Vaikka kyseessä on Hiidenmaan vanhin kivikirkko, kirkon nykyinen ulkomuoto on kuitenkin vasta 1700 – 1800 luvuilta. Saksalainen ritarikunta alkoi rakentaa tähän vuonna 1255 silloisen puukirkon sijaan kivikirkkoa. Alkuaan ilman tornia, kauniisti holvitettu kivikirkko valmistui kuitenkin vasta 1300-luvulla. Siunausristeistä on yksi vielä nähtävissä kuorin seinällä. Kyseessä on tavallinen linnoituskirkko. Katolle johtavat käytävät ovat vielä osittain nähtävissä (toinen kuorin seinäkomerossa ja toinen kirkkosalin eteläseinällä olevan sisäänpääsyn lähellä). Kirkko omistettiin Pyhälle Laurille (Laurentius). Liivin sodan (1500-luvulla) aikana kirkko tuhottiin täysin, mutta 1600-luvun alkuun mennessä se oli jo entisöity. Vuonna 1603 ruttoon kuollut skotlantilainen amiraali Clayton on haudattu kirkkoon. 1600-luvun ensi vuosikymmeninä tanskalaiset ryöstivät kirkon.

Vuonna 1636 lahjoittivat Hiiessaaren kartanonherrat Gentschienit seurakunnalle upean kivisen saarnastuolin ja saivat näin hautaoikeuden kirkon kuoriin. Perheen hautalaatta on seinällä kuorin etelänpuoleisen ikkunan vieressä.

Kirkontornin rakentaminen alkoi vasta 1770 (vuosiluku sisäänkäynnin yläpuolella) ja sai lopullisen korkeutensa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tuolloin torni toimi myös majakkana.

Kirkkoa kunnostettiin 1800-luvulla. Kirkkosalin holvit korvattiin ns. peilikatolla, pohjoisivulle rakennettiin sakasti ja 1600-luvulla valmistunut naistenkammari purettiin. Tehtiin uusi lattia ja muita tarpeellisia uudistuksia. Silloin varmaankin maalattiin kirkkosalin seinälle Maltan ritariston ristit, jotka yhdistetään siihen, että Ungern-Sternbergien perhe kuului tähän ritaristoon.

Melkein yhtä tuhoisa kuin Liivin sota oli kirkolle neuvostomiehityksen aika, jolloin pyhättö suljettiin, penkit hakattiin pois, Tobiaksen perheen valmistamat urut hajoitettiin ja kirkosta tehtiin varasto.

Uudelleenitsenäistymisen myötä kirkko on otettu uudelleen käyttöön, valtio on palauttanut kirkon seurakunnalle ja säilynyt omaisuus on palautettu kirkkoon. Luultavasti jo sodan aikana kadonnut alttarimaalaus on korvattu V. Seinan valmistamalla lasivitraasilla. Kirkossa pidetään säännöllisesti jumalanpalveluksia ja järjestetään konsertteja.

Legendoja ja tarinoita

Legendan mukaan kirkon rakentamisen alku ei ollut helppo. Kaikki päivällä valmistunut oli aamuun mennessä hajoitettu (tarina kertoo luultavasti puukirkosta). Arveltiin, että piru tai hänen paikalliset kätyrinsä siellä riehuivat. Jotta löydettäisiin Jumalalle mieluisampi kirkonpaikka, otettiin avuksi kaksi mustaa härkää. Tiettävästi eläimet eivät ole niin salakavalia kuin ihmiset, mistä syystä ne tottelevat paremmin Jumalan tahtoa ja käskyjä. Minne härät jättävät kivikuormansa, sinne kirkko rakennettakoon. Tähän käytettyjä litteitä kiviä voi vielä tänäkin päivänä nähdä kirkkotarhan aidan ympäristössä. Vanhakansa osaa kuitenkin kertoa, että talonpojat houkuttelivat härät ruoholla heille sopivaan paikkaan. Mikä lie totta, mikä tarua.

Rakennuksen ylhäisyydestä huolimatta, oli pyhätön ovi niin matala, että Hiidenmaan jättiläisen, Leigerin piti ryömiä kirkkoon kuin koirankoppiin. Senpä takia Leiger ei kirkossa käynytkään.