KÕRGESSAARE-VISKOOSA

Parkkipaikalta käänny oikealle ja aja noin kaksi kilometriä kunnes tienviitta opastaa Kõrgessaaren moisioon (Kõrgessaare mõisasüda).

Photo: Meelis Lokk
Valokuva: Meelis Lokk / www.fotokogu.com

Kõrgessaaren teollisuustaajama sijaitsee Ninametsan niemellä. Siellä on myös ollut moisio, josta on vielä jäljellä joitakin vanhoja rakennuksia: kivinen viinanpolttimo (rakennettu 1800-luvun puolivälin jälkeen), luhistuvia aittoja ja kellareita. Moision ajasta on myös puinen rakennus, jossa viime vuosikymmeninä on toiminut päiväkoti ja alakoulu, viime vuosina seuraintalo ja kirjasto. Viinanpolttimon edessä, jäähdytysaltaan takana seisoo kahdesta kivenlohkareesta koostuva muistomerkki, joka on omistettu Neckmansgrundilla ensimmäisenä sotayönä upotetun majakkalaivan miehistölle. Muistomerkin on suunnitellut R. Kuld.

Kõrgessaaren moisiota, jonka päärakennus ja monet sivurakennuksetkin ovat tuhoutuneet, ovat hallinneet kaikki kuuluisat Hiidenmaan moisiosuvut: De la Gardiet, Stenbockit, Ungern-Sternbergit ja Stackelbergit. Koska moisio sijaitsi aivan karikkoisen meren rannalla, jouduttiin usein pelastamaan merihätään sattuneita laivoja, niiden miehistöjä ja lasteja. Pelastajat palkittiin hopeapikarein ja muilla lahjoilla. Muistetaan myös, että useinkin oli moision puutarhassa kuivumassa samettikangaita ja muuta hienompaa tavaraa.

Vuosi ennen kuolemaansa (1909) E.A.P.K. von Ungern-Sternberg myi suuren osan täkäläisistä maistaan H. Koganille, ja hän edelleen Viscosa Oy:lle, jonka suunnitelmissa oli rakentaa tänne Viron suurin tekosilkkitehdas. Tehdasta rakennettiin 1911 – 1914. Tehtaan ensimmäinen etappi valmistui 1914, jolloin valmistuivat ensimmäiset koerät. Raaka-aineena tarvittavaa selluloosaa tuotiin Suomesta ja Venäjältä. Ensimmäinen maailmansota lopetti tuotannon. Paikan nimi pysyi sen jälkeenkin kun venäläiset sotilaat olivat räjäyttäneet tehtaan 1917.

Valtavat rauniot odottivat parempia päiviä, mutta Viron ensimmäisen itsenäisyyden aikana ei yhtäkään monista suunnitelmista toteutettu. Teollisuustuotanto pääsi käyntiin vasta sodan jälkeisinä vuosina, jolloin rakennukset muutettiin kala- ja lihatuotantolaitoksiksi. Kumma kyllä, paikalliset asukkaat alkoivat kutsua työläistaajamaa vierasperäisesti Viskoosaksi. Vaikka se nykyään on virallisesti vain katoksella varustettu bussipysäkki, käyttävät paikalliset yhä vierasperäistä nimeä. Sataman nimi on Kõrgessaare ja se tunnetaan ennen kaikkea kampelastaan, koska täältä saadaan suurimmat kampelasaaliit.

Nykyistä Kõrgessaarta voi pitää todellisena arkkitehtuurisena kuriositeettina, johon voisi järjestää ns. rakennushistoriallisia opintomatkoja. Säilynyt on moisionaikainen muonamiehentalo, sodanjälkeisiä suuria venäläistyylisiä kasarmeja ja kokonainen kaupunginosa neuvostoaikaisia kerrostaloja, ja tähän vielä lisäksi omakotitaloja. Tällaista värikästä yhdyskuntaa on vaikea löytää muualta Hiidenmaalla.

Teollisuusalue on vaatinut suuria investointeja. 1990-luvulla avattu puhdistuslaitos oli kehittyvälle Virolle niin tärkeä, että peruskiven kävivät muuraamassa Ruotsin pääministeri C. Bildt ja Viron pääministeri M. Laar.

Lähiympäristö

Kannattaa käydä katsomassa Ungrun kiveä, joka ei ole jättiläsmäinen, mutta liittyy tarinoihin valemajakasta.