HYVÄ TIETÄÄ
MAJAKKAKIERROS
1. Uhrikivet
2. Pühalepan kirkko
3. Suuremõisan linna
4. Suursatama
5. Soeran talonpoikaismuseo
6. Kärdla
7. Ristimägi
8. Tahkunan majakka
9. Reigin kirkko
10. Kõrgessaare-Viskoosa
11. Kõpu majakka
12. Vanajõen laakso
13. Sõrun satama
14. Orjakun lintutorni
15. Hiidenmaan museo Kassarissa
16. Sääretirp
17. Kassarin kappeli
18. Hiiu Vill
 
0

Supported by European Union
 
 

SUUREMÕISAN LINNA

Liiku kirkon luota eteenpäin (ei tietä, jota tulit) kunnes tulet asfalttitielle, käänny oikealle ja aja tammikujan suuntaan. Ensimmäisessä isommassa risteyksessä käänny vasemmalle, aja linnan ohi ja jätä auto taaimmaiselle parkkipaikalle.

Foto: Tiit Leito
Valokuva: Tiit Leito / www.fotokogu.com

Linna on luonnollisesti saaren suurimman ja ylväimmän kartanon hellittelynimi. Eivät ainoastaan legendat vaan myös tositarinat tekevät paikasta jännittävän.

Ennen nykyistä moisiota täällä oli Pühalepan eli Hallikan moisiorakennus, joka jo 1600-luvulla kuului De la Gardien perheelle. Moision suuruudesta kertoo sekin, että vuodesta 1633 sitä alettiin kutsua nimellä Grossenhof eli Suuremõisa (Suurmoisio). Moisiolla oli jo silloin monia sivurakennuksia ja uskomattoman suuri hedelmäpuutarha. Nykyisen rakennuksen rakennutti 1700-luvun keskipaikkeilla kreivitär Ebba Margaretha Stenbock (1704 – 1775), Jacob De la Gardien jälkeläinen, pojanpojan tytär. Tämä leskirouva, joka kymmenkunnan lapsensa kanssa asettui asumaan Hiidenmaalle, taisteli Venäjän keisarilta takaisin esivanhempiensa maaomaisuuden. Kreivittären viimeinen lepopaikkakin on Pühalepan kirkon hautausmaalla.

Moisio oli 1700 – 1800- luvun vaihteessa usein täynnä dramatiikkaa. Kirjallisuushistoriasta tunnettu Otto Reinhold Ludvig von Ungern-Sternberg (1744 – 1811) oli tuohon aikaan veloissa olevaa koulutoveriaan Jacob Pontus Stenbockia menestyksekkäämpi liikemies. Ungern-Sternberg oli jo aikaisemmin saanut haltuunsa Pohjois-Hiidenmaan moisiot ja osti vuonna 1796 Stenbockilta vielä Suuremõisan. Onni ei kestänyt pitkään. Perheen vanhin poika teki itsemurhan, ja isä tappoi tappelussa ruotsalaisen merikapteenin K.Malmin. O.R.L. von Ungern-Sternberg karkoitettiin Siperiaan, Tobolskiin. Oikeudenkäynnissä puhuttiin paljon laivakaappauksista, ihmisten katoamisista ja tavaroiden kätkemisestä. Ungern-Sternberg tuomittiin murhasta. Häntä syytettiin myös laivanryöstöistä, jota ei pystytty todistamaan. Laivoilta ’omaisuuden’ hankkiminen oli tuolloin tavallista sekä talonpoikien että moisionmiesten keskuudessa. Paronia kutsutaan tähän päivään asti murhaajaksi ja merirosvoksi.

Perheeltä ei onneksi otettu heidän omaisuuttaan ja maitaan ja Ungern-Sternbergeistä puhutaan Hiidenmaan yhteydessä vielä seuraavat 140 vuotta. Viimeinen todellinen kartanonherra Evald Adam Gustav Paul von Ungern-Sternberg kuoli yllättäen, perillisiä jättämättä vuonna 1909. Suuri osa moision suuresta kirjastosta ja muusta omaisuudesta myytiin I maailmansodan jälkeisenä aikana. Viron itsenäisyyden alussa Suuremõisan linnaan muutti koulu, mutta osa tiloista jätettiin vanhenevien Ungern-Sternbergien, Klausin ja Helenen käyttöön. Viimeisillä Ungern-Sternbergeillä ei ollut lapsia, mutta kylän lapsia on rakennuksessa koulutettu meidän päiviimme asti. Nykyään rakennuksessa toimii Suuremõisan tekninen opisto ja peruskoulu. Koulut ovat samaan aikaan sekä kuluttaneet että suojelleet moisiorakennuksia.

Legendoja ja tarinoita

Moisiosta liikkuu kaikenlaisia salaperäisiä tarinoita. Usein on kuultu ääniä ja nähty haamuja, varsinkin öisin. Kerrankin kun moisiossa asuivat vielä Stenbockit ja Pühalepan pastorina oli Chalenius (1741 – 1776), jota kutsuttiin Kalleukseksi, tapahtui hurjia. Varmaankin siksi, että moisionherrat eivät kortinpeluu innossaan huomanneet, että itse paholainen tuli heidän joukkoonsa. Kerrotaan, että pirupa oli halunnut kauniin moision sen valmistuttua itselleen. Mutta kun moisionherrat eivät antaneet, paholainen tuli joka yö peloittelemaan asukkaita. Lopuksi kutsuttiin pastori ajamaan paholainen pois. Pastori tuli, heittäytyi kummitushuoneen sohvalle pitkälleen ja leikkasi omenan puoliksi. Toisen puolikkaan hän pani pöydälle, toisen rintansa päälle. Merkin paholaisen ilmestymisestä antoi pöydällä olevan omenanpuolikkaan lentäminen yhteen pastorilla olevan puolikkaan kanssa. Sitten kuulemma pastori oli aloittanut manaamisen. Lopuksi kuulemma tehnyt jokaisen oven päälle kolme ristiä ja lausunut jokaisella ikkunalla seitsemän kertaa Isä meidän rukouksen. Ja niin pastori voittikin manauksella ja pyhillä voimilla paholaisen. Tämän jälkeen oli paholainen kuulemma istunut rauhallisesti pajassaan Kallastessa (Kallasten rantatörmä), josta kylännaiset sen lopuksi märillä paidoilla pieksivät menemään.

 
< ... >
       
       
       
       
eesti keeles auf Deutch in english