Hiiu - Kärdla verkatehdas

Sysäyksen kangastehtaan perustamiseen Hiidenmaalle antoi Baltian maiden maatalouskriisi 1800-luvun alussa. Matalasuhdanteesta nousemiseksi tarvittiin uusia ideoita. Paroni Ungern-Sternbergin pitkän oikeudenkäynnin ja Siperiaan lähettämisen jälkeen, alkoivat hänen poikansa toimia vauhdilla.

Ensimmäiseksi tuotiin Hiidenmaalle iso joukko merinolampaita. Sitten perustettiin koulu, jossa opetettiin lampaankasvatusta. Pian alettiin merinolampaita risteyttämään paikallisten rotujen kanssa. Tavoitteena ei kuitenkaan ollut kasvava lammaslauma vaan todella suuri kangastehdas.

Veljeksien Peter Ludvig Konstantin ja Georg Heinricgh Eduard von Ungern-Sternbergin perustama yritys Dago-Kertelsche Tuchfabrik eli Hiiu-Kärdlan verkatehdas aloitti toimintansa 1.5.1829 ja ensimmäinen verkakangas saatiin jo 12.5.

Työ alkoi Suuremõisassa ja Partsissa mutta samaan aikaan rakennettiin jo Kärdlaan ensimmäisiä tuotantorakennuksia. Ei ollut helppo löytää työntekijöitä ja siksi heitä tuotiin hiidenmaalaisten lisäksi monesta mantereen moisiosta. Aluksi työntekijät asuivat ruotsalaisilta tyhjiksi jääneissä rakennuksissa, seuraavaksi rakennettiin neljä uutta taloa. Pian valmistuivat nyt jo tuhoutuneet Patteri (kaksikerroksinen rakennus, joka sijaitsi nykyisen poliisitalon paikalla) ja ns. savitalot (hampusta ja savesta rakennetut matalat rivitalot työntekijöille).

Tehtaan perustamisessa oli Ungern-Sternbergeille liikaa työtä moisioiden hoidon ohella. Siksi tehtaaseen päätettiin palkata johtaja. Johtajana aloitti Aachenissa tekstiilialaa opiskellut nuori sukulainen Robert Eginhard von Ungern-Sternberg. Paikalliselta vanhalta paronilta nimen perinyt mies aloitti työn 1835.

Hänen ansiosta alkoi tehtaan pitkä ja tuloksellinen kehityskausi vaikka tehtaan historian alkuaikoina Kärdlaa kutsuttiin aika usein Nälkäkyläksi. Työpäivät olivat jopa 16 tunnin pituisia, rikkomuksista rangaistiin ruumiillisesti, työtä tehtiin enimmäkseen käsin ja kynttilän valossa. Myös työtapaturmia sattui usein. Puoliksi huumorilla mainitaan kylläkin, että koska villanvärin pysymiseen käytettiin tuolloin virtsaa, oli hiidenmaalaisten ansio taattu.

Tavallisen työläisen palkka oli silloin 150 ruplaa kuukaudessa ja vain kankurit pystyivät tienaamaan 7-8 ruplaa. Talouselämän tasapainottamiseksi käyttöön otettiin tehtaan oma raha. Vanhemmat versiot olivat nahasta ja näitä paikalliset väärensivät taitavasti vanhoista saappaanvarsista. Tätä ei jatkunut kauaa koska ruhtinas Sahhovskoi pani omavaltaisuuden kuriin.

Tuotantoa vietiin runsaasti Eurooppaan, myös Suomeen ja Venäjälle. Muutokset työläisten elämässä eivät tulleet helpolla mutta tulivat kumminkin.

Vuodesta 1844 tehdas alkoi antamaan työntekijöille maata ja lainaa talon rakentamista varten. Aloitettiin sairaalatoiminta ja perustettiin satama. Vuoteen 1853 oli pystyssä jo 38 modernia taloa. 1900-luvun alkuun tultaessa näitä taloja, joissa oli savupiippu, suuret ikkunat ja lautalattia oli jo n. 200.

Tehdastyön ohella työntekijät kasvattivat myös eläimiä ja vihanneksia. Tehdastaajama kasvoi nopeasti. Tuotantorakennusten suuren tulipalon jälkeen, rakennettiin 1870-luvun alussa uusi monta kertaa suurempi tehdasrakennus.

Uuden tehtaan neljään kerrokseen mahtuivat kaikki tarvittavat osastot, joita kutsuttiin taloiksi. Tehtaaseen kuului karstaustalo, kehruutalo, kankurien talo, nyppimistalo (kankaan kontrolli ja solmujen nyppiminen), polttotalo (jätteiden polttaminen), pesula ja tarkastustalo (kankaan lopputarkastus ja viimeistely). Tehdas aloitti osakeyhtiönä. Työntekijöiden määrä nousi 600:aan, tuotannon valikoima ja vienti laajenivat, näyttelyissä saavutettiin menestystä ja arvostus kasvoi.

Yksiväristen korkealaatuisten verkakankaiden lisäksi alettiin pian tuottamaan ruudullisia hartiahuiveja, mattolankaa, sängynpeitteitä, takkikangasta ja muuta, jota kasvavat markkinat tarvitsivat. Tehtaan johto panosti paljon paikallisiin oloihin. Perustettiin laulukuoro (1855), orkestereita, kouluja, kauppoja, kalastajaseura.

Tehdastaajama tarvitsi muitakin palveluja ja siksi perustettiin esim. metallitehdas, josta saatiin peltotyökaluja, uuninluukkuja, hellanlevyjä ja muita tarpeellisia metallitavaroita. Kun puhumme vaikkapa ensimmäisestä kaasulampusta, sähköstä, taajamasuunnittelusta tai elokuvien näyttämisestä Hiidenmaalla – tulee pakosta puheeksi tehdas ja sen johto.

Vanhan paronin jälkeen alkoi tehdasta johtamaan hänen poikansa Ernst Otto Adam von Ungern-Sternberg eli nuoriparoni. Hänen jälkeensä osake-enemmistö siirtyi Narvan verkatehtaan Peltzerin perheen jäsenille.

Valtion hallitusjärjestelmät ja tehtaan nimi muuttuivat. 16. lokakuuta 1941 tehdas sytytettiin palamaan ja se paloi maan tasalle: alkoi uusi aika Kärdlassa, jossa muistot tehtaasta säilyvät kaupungistumisen ensimmäisenä merkkinä Hiidenmaalla.